Hyvinkään asuntomessut kierretty.

Innostuin taas käymään asuntomessuilla mielessä ideoiden etsiminen pihalle ja kotiin. Positiivista oli pienempien omakotitalojen runsaus, joka koskettaa enemmän tämmöistä tavallista tallaajaa. Tarkoituksella jätin kaikki isoimmat talot kokonaan katsomatta. Sisustuksessa en nähnyt mitään isoja muutoksia verrattuna edellisiin asuntomessuihin. Yleisilme oli aika maanläheiset perusvärit höystettynä tehosteväri ripauksella. Sellaisessa kai me suomalaiset viihdytään.

Sisustuksessa kiinnitin huomiota sohviin, koska meille on tulossa....

tästä Awa-moduuli sarjasta divaani, yhden istuttava ja rahi osa.

Tämän asetelman nähtyäni olisin ehkä miettinyt divaanin kätisyyttä tarkemmin. Ei hahmotuskyky eikä mielikuvituskaan riitänyt näkemään kaikkia uusia mahdollisuuksia. No sohva on jo tilauksessa.

Nämä lasiset alustat raheilla oli kivoja. 

Tästä keksin ideaa entiselle pienelle rahille.
 Uusi kangas päälle ja jalat vaihdan pyöriin.
Vanha nojatuoli saa lähtöpassin.

Saunoissa pidän lähinnä tavallisista peruslauteista:

Tummat lauteet ja vaalea valolla korostettu raikas seinäpaneeli.

Lasiseinät ja -ovet oli lähes joka saunassa. Lisää kivasti tilavuuden tuntua. Ihanat lauteet, mutta mitenkähän tuolta alta pääsee siivoamaan?

Mistähän tuollaisen betonitason pyöreänä saisi omaan ruokapöytään?

Hmm, Pajukranssit voisi maalata hopeisiksi. Ja eihän ne ei muuta enään kaipaakkaan.

Pihalle huomasin:

Ei enään siirtonurmikkoa vaan mustikka- ja puolukkavarpupohjaista sekakunttaa pihalle. Niin helppohoitoista ja luonnollista ilmettä.

Ja tietenkin isoja kiviä. No ei ihan näin karusti.

Käpykate.

Ohotanmatura on niin pehmeän tuntuista ja jotain kaunista kasvia tuossa edessäkin.

Olen miettinyt heinäseipäiden käyttöä pihassani. Tässä hauska asetelma.

Taloista:

Erikoisin oli tämä. 

Maja, jota ei voinut olla huomaamatta. Näyttää kovin viimeistelemättömältä, mutta verhous piilottaa tekniikan.

Lehtikuusilankuilla verhoiltu talo harmaantuu ajan myötä. Sitten uppoaa ympäristöönsä hienosti.

Ylijääneestä puutavarasta oli tehty itse laverit sängyiksi ja sohvaksi. Kauniita, mutta ovatko mataluudensa takia kovin käytännöllisiä? Keski-ikäisen jäykkyydella tuosta on vaivalloista nousta ylös.

Tästä joko tykkää tai ei tykkää. No itse jäin hieman epävamaksi asiasta. Sisään mennessä tuli Wau-tunne. Katseeni kiinnittyi aluksi mustaan kattoon ja takana näkyvään taulumaiseen korkeaan ikkunaan.Talo on pohjaltaan varmaankin hyvin toimiva. Huoneiden väliovettomuudesta teinityttöni ainakin sanoisi oman mielipiteensä. Pelkistettyä, niin pelkistettyä. Miten ihmeessä arjen tavarat saisi tuonne asettumaan? Ulkokuori joka elää ajan mukaan on kuitenkin minun makuuni. Tästä voisi tykätä aina vaan enemmän ja enemmän.

Pieniä koteja kierrellessäni mikään ei kovin erottunut joukosta. Design Hailuoto-mallistojen pohjaratkaisut vaikuttavat aina hyviltä. Eniten tykästyin Villa Domuksen 127 neliön toimivaan pohjaan. 

Säilytystilaa on kuitenkin aika niukasti.

Valoisa toimiva keittiö.

Hieman isommista RTV-pintamateriaalitalo (160 neliötä) vaikutti hyvin viihtyisältä pohjaltaan. Ja näkymät isommasta takkahuoneesta olohuoneeseen päin miellytti silmää.

Ei ollut Majan lisäksi mitään yllättävää ja uutta näillä messuilla. Sitten saapui noutaja paikalle. Olikin ihana päästä istumaan monen tunnin kävelemisen jälkeen ja kertailla näkemiään asuntounelmia. Taisin olla aika hiljaista ja unista matkaseuraa kotiin päin ajellessamme.