Virkkuukoukku käy :) pääkallosäärystimet ja lammas

Pääkallot jostain syystä kiehtovat minua. Niiden muodossa on jotain kaunista ja kuitenkin aihe on sanoisinko synkkä. No olin nähnyt virkattuja pääkalloja netissä ja olin säärystimien tarpeessa. Minähän teen sit pääkallosäärystimet.

Lankana Novitan Usva. Puikko nro 6.

Testasin tänään käytännössä. Just oikean kokoiset, mutta yläresoriin voisi laittaa ohutta kuminauhaa, että pysyisivät paremmin ylhäällä. 

Muutaman kerran jouduin työtä purkamaan, mutta löytyihän se pääkallon malli lopulta ihan kokeilemalla.

Liukuväri jotenkin sopii aiheeseen hyvin.

Olen horoskooppimerkiltäni Oinas ja fanitan tietty lampaita. Tähän lampaaseen käytin matonkudetta, kympin koukkua ja sopivan ohjeen olin löytänyt jo vuosia sitten.

On ne niin lutusia!

 Lammas on korkeudeltaan noin 12 cm. Oli nopea ja helppo tehdä. Mielessä on vielä isomman lampaan tekeminen vielä paksummalla langalla. Ehkä kyseessä on se perheen musta lammas.

Hei, siis meille tulee ensin pelottavia pääkalloja  ja sit vielä uusi lammas. Ai vielä "pahiskin" tulossa. No mä häivyn tytön huoneeseen!

Kuvienkäsittelyä.

Vapaapäivä viikolla on aika ylellistä aikaa tällaiselle erakkoluonteelle. Saa hörppiä rauhassa kahvia (+herkkuja :) ), tehdä käsitöitä, valokuvata ja kirjoitella blogia. Ulkona paistaa niin kirkkaasti aurinko, on kirpeä pakkanen ja sisällä ihanan lämpöistä.

Tänään innostuin käsittelemään valokuvia tietokoneella. Epätarkasta, mutta mielenkiintoisesta kuvasta voi joskus onnistua saamaan jotain yllättävää aikaiseksi.

Esim. lempparikohteet eläimet:

Kuvassa kiinnostivat nenän profiili ja viiksikarvat.

Tässä niin lempeä katse.

Katse suoraan kameraan, mutta niin platku, että!

Tämän kelpuutin ilman ihmeellisempiä kikkoja :)

Pihallamme touhuaa yleensä kaksi oravaa. Olli ja Oili. Kerran ihmettelin onpa vikkeliä oravia, mutta niitähän onkin neljä! Noo..nimettäköön ne sit Onniksi ja Olgaksi :)

Virkattu Huivi hihoilla.

Tykkään käyttää viittoja. Koska viitta on yllättävän kylmä avoimen helman takia, olin mietiskellyt virkattujen hihojen ja huivin yhdistelmää käytettäväksi viitan alla. Hmm....

Kaava löytyi taas Pinterestistä:

Huivin kokonaispituutta jouduin lyhentämään.

Aloitin hihansuista virkkaamalla kaksinkertaisella Nalle-langalla kiinteitä silmukoita spiraalina. Virkkasin käyttäen aina silmukan takareunaa.  Näin tulee kivaa raidoitusta pintaan ja lopputulos ei ole niin paksua ja jäykkää. Resorin jälkeen tein pylväs+ketjusilmukkaa toistaen ympyränä ja pikkuhiljaa lisäsin myös leveyttä.  Sopivan hihan pituuden löydyttyä aloin virkkaamaan huiviosaa tasona työn puoliväliin asti. Tein toisen samanlaisen hiha-huivin pätkän. Lankaa meni neljä rullaa = 400g. Tässä vaiheessa huomasin, että työn leveys ei vielä riitä ja lanka lopussa! Eikä etsinnän jälkeen kyseistä väriä enään löytynyt mistään! 

No kätköistäni löytyi just saman väristä Seiska veikkaa. Aha, tehdään sit huvin keskelle jokin "isoäidin-neliö" hässäkkä yksinkertaisella Seitsämän veljestä-langalla x 4. Virkataan ne yhteen ja lisätään vielä muutama virkattu kierros ympärille, että saadaan sama leveys kuin huivissa on.

Kokosin palaset virkkaamalla yhteen. Tässä vaiheessa huomasinkin sovituksen jälkeen huivin olevan liaan pitkän???  Keskiosasta tulikin niin kivan näköinen, että lyhensinkin hiha-huivin pituutta. Tadaa valmis.

Huivi kiedottuna pari kertaa hartioiden ympäri. Vaatii enemmän asettelua paikoilleen, mutta kuvio keskellä erottuu kyllä tosi kauniisti.

Tässä kiedottuna huivimaisesti kaulan ympärille = helpompi ja nopeampi tapa pukea päälle.

Huivin voi myös vain kietaista kaulan ympärille.

Hartiat ja kädet saivat siis tarvittua lämmikettä, mutta entä alaosaan? Tykkään myös käyttää mekkoja ja hameita. Olisiko kietaisuhame  ratkaisu pulmaan? Sen voisi nopeasti vain kietaista sisävaatteiden päälle! Ei pöllömpi ajatus. Ja sitten taas oivia Pinterest-kuvia selailemaan.....

Virkattu kissatyyny.

Olin säilyttänyt kuvaa kankaisesta lapsen piirtämän tyylisestä kissatyynystä useita vuosia, jota aioin käyttää ideana virkattuun tyynyyn (nyt tietenkin kuva on hävinnyt enkä saanut kuvattua sitä tänne). Selailin myös Pinterestin virkattuja eläintyynyjä. Löytyihän sieltä tällainen ohje.

Tyyny oli menossa lahjaksi ja tiesin hänen pitävän virkatuista paloista tehdyistä hahmoista. Virkkasin ohjeen mukaisia vaaaleita neliöitä mallina olevan kissakuvan mukaan (13 kpl). Pariin neliöön virkkasin korvat, yhteen tein hännän ja neljään palaseen jalat hieman eri kohtiin. Palaset virkkasin yhteen työn oikealta puolelta. Tein toisen puolen turkoosina samoin, mutta peilikuvana. Ystävällä on kaksi kissaa ja siksi eri väriset puoliskot. Ohjeesta poiketen yhdistin kissat virkkaamalla vaaleata nauhaa, jota samalla virkkasin pikkuhiljaa valmiiseen kissapuoliskoon kiinni. Korvat ja hännän virkkasin ensin reunoistaan kiinni ja virkattu nauha tuli vain ulkoreunoille (= tetramainen muoto). Sitten virkkasin toisen puoliskon nauhaan kiinni jättäen pienen raon, josta kiinnitin muoviset nenät ja ostamani napit silmiksi. Suun virkkasin viimeiseksi. Täytettä tyynyyn sopivasti ja vielä raon virkkaus umpeen.

Hmm...siis tyyny on kissan karikatyyri. No silmät ois voineet olla hieman isommat ja ehkä hieman eri kohdissa, mutta muuten tuli aika mallin näköinen :)

Taidanpa tehdä Jessen ja Mimunkin samanlailla. Langat ovat olleet valmiina kaapissa jo pitkään.

Hyvinkään asuntomessut kierretty.

Innostuin taas käymään asuntomessuilla mielessä ideoiden etsiminen pihalle ja kotiin. Positiivista oli pienempien omakotitalojen runsaus, joka koskettaa enemmän tämmöistä tavallista tallaajaa. Tarkoituksella jätin kaikki isoimmat talot kokonaan katsomatta. Sisustuksessa en nähnyt mitään isoja muutoksia verrattuna edellisiin asuntomessuihin. Yleisilme oli aika maanläheiset perusvärit höystettynä tehosteväri ripauksella. Sellaisessa kai me suomalaiset viihdytään.

Sisustuksessa kiinnitin huomiota sohviin, koska meille on tulossa....

tästä Awa-moduuli sarjasta divaani, yhden istuttava ja rahi osa.

Tämän asetelman nähtyäni olisin ehkä miettinyt divaanin kätisyyttä tarkemmin. Ei hahmotuskyky eikä mielikuvituskaan riitänyt näkemään kaikkia uusia mahdollisuuksia. No sohva on jo tilauksessa.

Nämä lasiset alustat raheilla oli kivoja. 

Tästä keksin ideaa entiselle pienelle rahille.
 Uusi kangas päälle ja jalat vaihdan pyöriin.
Vanha nojatuoli saa lähtöpassin.

Saunoissa pidän lähinnä tavallisista peruslauteista:

Tummat lauteet ja vaalea valolla korostettu raikas seinäpaneeli.

Lasiseinät ja -ovet oli lähes joka saunassa. Lisää kivasti tilavuuden tuntua. Ihanat lauteet, mutta mitenkähän tuolta alta pääsee siivoamaan?

Mistähän tuollaisen betonitason pyöreänä saisi omaan ruokapöytään?

Hmm, Pajukranssit voisi maalata hopeisiksi. Ja eihän ne ei muuta enään kaipaakkaan.

Pihalle huomasin:

Ei enään siirtonurmikkoa vaan mustikka- ja puolukkavarpupohjaista sekakunttaa pihalle. Niin helppohoitoista ja luonnollista ilmettä.

Ja tietenkin isoja kiviä. No ei ihan näin karusti.

Käpykate.

Ohotanmatura on niin pehmeän tuntuista ja jotain kaunista kasvia tuossa edessäkin.

Olen miettinyt heinäseipäiden käyttöä pihassani. Tässä hauska asetelma.

Taloista:

Erikoisin oli tämä. 

Maja, jota ei voinut olla huomaamatta. Näyttää kovin viimeistelemättömältä, mutta verhous piilottaa tekniikan.

Lehtikuusilankuilla verhoiltu talo harmaantuu ajan myötä. Sitten uppoaa ympäristöönsä hienosti.

Ylijääneestä puutavarasta oli tehty itse laverit sängyiksi ja sohvaksi. Kauniita, mutta ovatko mataluudensa takia kovin käytännöllisiä? Keski-ikäisen jäykkyydella tuosta on vaivalloista nousta ylös.

Tästä joko tykkää tai ei tykkää. No itse jäin hieman epävamaksi asiasta. Sisään mennessä tuli Wau-tunne. Katseeni kiinnittyi aluksi mustaan kattoon ja takana näkyvään taulumaiseen korkeaan ikkunaan.Talo on pohjaltaan varmaankin hyvin toimiva. Huoneiden väliovettomuudesta teinityttöni ainakin sanoisi oman mielipiteensä. Pelkistettyä, niin pelkistettyä. Miten ihmeessä arjen tavarat saisi tuonne asettumaan? Ulkokuori joka elää ajan mukaan on kuitenkin minun makuuni. Tästä voisi tykätä aina vaan enemmän ja enemmän.

Pieniä koteja kierrellessäni mikään ei kovin erottunut joukosta. Design Hailuoto-mallistojen pohjaratkaisut vaikuttavat aina hyviltä. Eniten tykästyin Villa Domuksen 127 neliön toimivaan pohjaan. 

Säilytystilaa on kuitenkin aika niukasti.

Valoisa toimiva keittiö.

Hieman isommista RTV-pintamateriaalitalo (160 neliötä) vaikutti hyvin viihtyisältä pohjaltaan. Ja näkymät isommasta takkahuoneesta olohuoneeseen päin miellytti silmää.

Ei ollut Majan lisäksi mitään yllättävää ja uutta näillä messuilla. Sitten saapui noutaja paikalle. Olikin ihana päästä istumaan monen tunnin kävelemisen jälkeen ja kertailla näkemiään asuntounelmia. Taisin olla aika hiljaista ja unista matkaseuraa kotiin päin ajellessamme.

Kissat mökillä.

Kissmme ovat olleet pari kertaa mökillä mukana. Hieman ongelmallinen on 45 minuutin matka autolla Jesselle. Vatsa menee aina kuralle ja puolipitkä turkki on aina aivan p....... Kamala haju ja päälle vielä parit hätäpissat. Aaaargh....pistää aina miettimään viitsiikö ottaa kissoja lainkaan mukaan, Kissat kuitenkin viihtyisivät mökillä hyvin. Saavat olla paljon ulkona ja hiiriä ja muita ötököitä on mukava jahdata. Seuraavaksi yritämme kokeilla ruoan jättämistä pois jo edeltävänä iltana. Jotain olisi keksittävä????

Vappupäivänä ensimmäinen tutustuminen paikkaan.

Tuo veden loiske on aika hämmentävää.

Kyllä täältä kuului vikinää, oikeesti.

Verkot vesille mars, maha jo kurisee.

Tuonnekin kurkattaisiin.

Kaikki aistit valppaina.

Pienet päiväunet välillä maittaa. Sit taas jahdataan, jookos.